Uni on ihmeellinen asia. Se herättää suuria tunteita, se on suuri mysteeri, kaikki sitä tarvitsevat ja moni toivoisi sitä parempana tai enemmän. Jokainen meistä on nauttinut hyvästä unesta, ainakin joskus. Kaikki myös tietävät, miltä yksikin huonosti nukuttu yö seuraavana aamuna ja päivänä tuntuu.
Kun me unilääkärit tutkimme huonosti nukkuvia ihmisiä on edessämme aina suuri seikkailu, tutkimusmatka, salapoliisin työtä. Erilaisia unen häiriödiagnooseja on lähes sata. Tämän lisäksi monet muut sairaudet, erilaiset lääkkeet, nautintoaineet tai olosuhteet aiheuttavat huonoa nukkumista. Unipotilaan tutkiminen lähtee aina tarinasta, jonka meille parhaiten kertoo potilas itse. Tarinaa täydentää usein nukkujan vierestä nukkumista seuraava elämänkumppani ja lapsipotilaan kohdalla tietysti vanhemmat.
Potilaan tarina kuljettaa lääkärin monesti jo lähelle päämäärää: diagnoosia ja hoitoa. Myös tutkimuksia voidaan joskus tarvita. Lääkäri ymmärtää potilaan nukkumista paremmin lukiessaan potilaan pitämää unipäiväkirjaa. Unta voidaan tutkia myös mittauksin. Maailman eniten tehty unitutkimus on yöpolygrafia, jolla selvitetään onko potilaalla uniapnea. Unipolygrafia on laajempi unen tutkimus, jossa selvitetään raajojen liikkeet, sydämen toiminta, hengityshäiriöt ja aivosähkökäyrästä nähdään unen rakenne.
Uniapnea on yksi kaikkein tavallisimmista unihäiriöistä. Sen jäljille päästään usein kuorsauksen ja havaittujen hengityskatkosten perusteella. Uniapneapotilaan tavallisia oireita ovat levoton, heräilevä uni, yöllinen virtsaamisen tarve ja aamupäänsärky. Uniapneapotilas on usein väsynyt aamulla ja päivällä. Jopa kolmannes uniapneapotilaista ei kuitenkaan ole omasta mielestään väsynyt. Usein ajatellaan uniapneataudin olevan lihavien miesten ongelma. Tämäkin on totta, mutta kolmannes uniapneapotilaista on normaalipainoisia ja uniapneatauti on tavallinen myös naisilla. Suomessa arvioidaan olevan lähes miljoona uniapneapotilasta, joista noin 80% on ilman diagnoosia ja hoitoa.
Uniapnea on yksi kaikkein tavallisimmista unihäiriöistä.
Uniapneatauti diagnosoidaan siis yöpolygrafiatutkimuksella. Siinä potilas saa kotiin mukaan helppokäyttöisen laitteen, joka puetaan yöksi päälle ja nukutaan tutkimusyö omassa sängyssä nauttien parasta saatavilla olevaa unta. Yöpolygrafialaite tutkii nukkuessa veren happipitoisuuden, sydämen pulssin, hengityksen ilmanvirtauksen, hengitysliikkeet ja nukkumisasennon. Laite tallentaa tutkimuksesta syntyvän rekisteröinnin muistiinsa ja sieltä lääkäri pääsee arvioimaan tuloksen ja diagnosoimaan mahdollisen uniapneataudin. Uniapneapotilaalla on unen aikana hengityskatkoksia ja niihin liittyviä veren happipitoisuuden laskuja, jopa satoja yhden yön aikana.
Erityisesti nämä toistuvat happipitoisuuden laskut ovat myrkyllisiä. Unen laadun heikkenemisen lisäksi ne mm. nostavat verenpainetta, lisäävät diabeteksen riskiä, aiheuttavat sydämen rytmihäiriöitä ja altistavat verenkiertohäiriöille. Unen laadun heikkeneminen huonontaa keskittymiskykyä ja aiheuttaa väsymystä, mikä altistaa potilaan tapaturmille ja autoa ajaessa onnettomuuksille. Uniapnea arvioidaankin yhdeksi tärkeimmistä yksittäisistä syistä vakaville liikenneonnettomuuksille.
Uniapneataudin hoito on palkitsevaa. Lievässä taudissa hoidoksi saattaa riittää selinmakuun estäminen, jos tauti on asentoriippuvainen. Hyvä hoitotulos voidaan saada myös kuorsaus- eli uniapneakiskoilla. Hammaslääkärin räätälöimä kisko tukee alaleuan nukkuessa hieman eteenpäin siten, että kielen tyvi ei pääse leuan rentoutuessa painumaan alas nieluun ahtauttamaan hengitystä. Ylipainon vähentäminen on erinomainen keino hoitaa uniapneaa. Samalla se on paras keino estää uniapneaa vaikeutumasta.
Vaikeammassa uniapneataudissa kaikkien hoitojen äiti on CPAP-laite. Minulle, kokeneelle uniapnealääkärille, se on lähempänä nuoruuden lähdettä kuin mikään lääketieteen kehittämä hoitokeino. CPAP-laite on automaattinen ja hiljainen kompressori, joka antaa uniapneapotilaalle hengitettäväksi pienellä ylipaineella tavallista huoneilmaa kevyen maskin kautta. CPAP-laitteen tarjoama ylipaine tuottaa ahtautuvaan nieluun kevyen ilmatyynyn, joka kannattelee potilaan huomaamatta hengitystien turvallisesti auki koko yön ajan. Kokenut uniapneahoitaja opettaa potilaan CPAP-laitteen käyttäjäksi ja löytää kullekin potilaalle parhaiten sopivan maskin. Vaikeakin uniapneatauti paranee helposti ja potilaan nousu uniapneataudin kuluttavista syövereistä on hienoa seurattavaa meille potilasta hoitavillekin. Uniapneataudin hoito palkitsee potilaan virkeällä päivällä, paremmalla toimintakyvyllä ja koko loppuelämään heijastuvilla hyvillä terveysvaikutuksilla.
Miikka Peltomaa, dosentti
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Vastuulääkäri, Coronaria Uniklinikka