Teksti: Satakunnan Kansa Länsi-Suomi / Hannu Virtanen
Satakunnassa lihavuus on yleistä, mutta apuakin on saatavilla läheltä. Lääkärikeskus Minervan hoitopolku on aina yksilöllinen ratkaisu.
Vaatteet kiristävät, hengästyttää pienestäkin ponnistuksesta ja mielessä pyörii huoli terveydestä. Peilikuvakin pysäyttää. Painoa on kertynyt vuosien varrella hiljalleen, mutta nyt olo tuntuu raskaalta.
Ajatus elämäntapamuutoksesta on ollut mielessä jo pitkään, mutta yksin liikkeelle lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Mistä saisi asiantuntevaa apua? Kuka arvioisi tilanteeni kokonaisuutena – ei vain painon, vaan myös jaksamisen, ruokailutottumukset ja sairastumisriskin?
Moni ylipainoinen tai lihava ihminen kohtaa tämän hetken: halun muutokseen, mutta epätietoisuuden siitä, mistä polku alkaa. Onneksi apua on tarjolla, ja hoitopolku voi alkaa jo yhdestä yhteydenotosta.
Lääkärikeskus Minervan vastaava lääkäri Pekka Ylitalo näkee lihavuuden hoidon yksilön hyvinvoinnin lisäksi vastauksena laajempaan kansanterveydelliseen haasteeseen.
”Ajatus hoitopolustamme lähtee liikkeelle lihavuusepidemiasta, joka on noussut esiin esimerkiksi THL:n Terve Suomi 2024 -tutkimuksessa. Siinä Satakunta on saanut kyseenalaisen kunnian olla yksi Suomen lihavimmista maakunnista”, Ylitalo toteaa.
Lihavien osuus Satakunnassa on noin 30 prosenttia, kun koko maan keskiarvo on noin 26 prosenttia. Kun mukaan lasketaan myös ylipainoiset (BMI yli 25), osuus aikuisväestöstä nousee jopa 60 prosenttiin.
”Kadulla vastaantuleva aikuinen ihminen on siis todennäköisemmin liikapainoinen kuin normaalipainoinen”, Ylitalo kiteyttää.
Hoitopolku etenee yksilöllisesti
Minervassa hoitopolku alkaa asiantuntijalääkärin, endokrinologin, arviolla.
”Hoitopolkumme on suunnattu kaikille, jotka ovat huolissaan ylipainostaan ja haluavat apua sen hoitoon. Laihdutuskirurgia on yksi vaihtoehto, jos muut menetelmät eivät ole riittävän vaikuttavia”, Ylitalo kertoo.
Potilaat ohjautuvat tarvittaessa julkisen terveydenhuollon lihavuuskirurgiseen arvioon, mutta moni asia ja vaihe ennen sitä voidaan toteuttaa Minervan asiantuntijoiden vastaanotoilla.
”Endokrinologimme työskentelevät myös keskussairaalassa, joten hoito on linjassa julkisen puolen käytäntöjen kanssa.”
Ennen lääkitystä tai leikkausta käytössä on elämäntapaohjaus, johon kuuluvat esimerkiksi ravitsemus, liikunta, vuorokausirytmi, uni ja stressinhallinta.
”Tavoitteena on tukea asiakasta kokonaisvaltaisesti ja löytää juuri hänen arkeensa sopivat muutokset, joilla voidaan saavuttaa tuloksia ilman lääke- tai leikkaushoitoa”, Ylitalo tähdentää.
Hoitopolkuun kuuluu seurantakäyntejä, joissa tarkastellaan muun muassa verenpainetta ja painon kehitystä. Tarvittaessa mukaan liitetään ravitsemusterapeutin, psykologin tai fysioterapeutin tapaamisia.
”Parhaimmillaan potilas ohjautuu pelkkään ravitsemus- ja elintapaohjaukseen, jossa keskitytään ruokavalioon, ateriarytmiin ja liikuntaan. Näillä keinoilla voidaan päästä jo toivottuun suuntaan.”
Minervassa hyödynnetään Oulun yliopistossa kehitettyä Onnikka-sovellusta, joka tarjoaa tieteellisesti tutkittua tukea painonhallintaan.
”Meidän kauttamme Onnikan voi ottaa käyttöön maksullisella vuoden lisenssillä.”
Sovellus sisältää tehtäviä, omaseurantaa ja palautetta. Terveydenhuollon ammattilainen näkee käyttäjän edistymisen, mikä helpottaa seurantaa vastaanotolla.
Hoitopolulle hakeudutaan kahdella tavalla: osa varaa ajan endokrinologille oma-aloitteisesti, toiset ohjautuvat työterveyshuollon kautta. Työterveyshuollossa Minerva tarjoaa palvelukokonaisuuksia, jotka työnantaja voi sisällyttää sopimukseen. Työterveyshoitaja toimii avainhenkilönä ja voi ehdottaa hoitopolkua työntekijälle.
”Asiakas voi varata ajan suoraan tai pyytää ohjausta, jolloin sairaanhoitajamme opastavat oikealle polulle”, Ylitalo summaa.
Ymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä
”Painonhallinta vaatii pitkäjänteisyyttä, vaikka halu olisi nopeaan muutokseen”, sanoo ravitsemusterapeutti Roope Mäkelä, joka ottaa vastaan asiakkaita Lääkärikeskus Minervassa Porissa.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolle tullaan tavallisesti lääkärin tai työterveyden kautta, kun veriarvot, verenpaine tai kolesteroli ovat koholla. Joskus asiakas hakeutuu vastaanotolle omasta aloitteestaan.
Moni havahtuu tilanteeseen, kun liikkuminen alkaa tuntua raskaalta tai terveysarvot muuttuvat. Mäkelän mukaan tärkeintä on aloittaa keskustelulla: millainen on elämäntilanne, miten nukkuu, liikkuu ja syö – ja ennen kaikkea, mitä voi realistisesti elämässään muuttaa ilman, että stressi entisestään kasvaa.
”Ei ole yhtä ohjetta, joka sopisi kaikille. Tärkeintä on löytää oma tapa, jota pystyy noudattamaan. Aidon keskustelun syntyminen ravitsemusterapeutin kanssa on keskeistä. Kun ihminen uskaltaa kertoa arjestaan, löydämme jo ne yksi tai kaksi asiaa, joihin tarttumalla voidaan saada tuloksia.”
Vuorotyö ja yötyö ovat erityisiä haasteita, sillä ne sotkevat unirytmiä ja lisäävät väsymystä – ja väsyneenä tekee mieli makeaa. Siksi ensimmäinen askel on usein ruokailun rytmittäminen: säännölliset ateriat tukevat myös liikuntaa ja lepoa.
Laihduttavia lääkkeitä voidaan käyttää tukena, mutta niiden rinnalla on opittava uudet tavat. Kun lääkitys lopetetaan, paino voi nousta takaisin, ellei ateriarytmi ja annoskoko ole hallussa.
”Lääkehoito ja leikkaus eivät ole lopullisia ratkaisuja nekään. Jos palaa vanhoihin tottumuksiin, paino nousee uudelleen.”
Helposti syyttää itseään, kun painoa kertyy. Mäkelä korostaa, että taustalla on ihmisen perimä: keho on ohjelmoitu varastoimaan energiaa tehokkaasti. Kun ympäristömme tarjoaa jatkuvasti herkkuja, painonhallinta on haastavaa.
”Kyseessä ei ole osaamattomuus tai tahdonvoima-asia. Keho toimii normaalisti, kun se kerää energiaa, mutta ymmärtämällä taustatekijät voimme muuttaa tapoja ja tottumuksia”, Mäkelä rohkaisee.