Hermoston huippuasiantuntijat ovat lääketieteen salapoliiseja

Neurofysiologian erikoislääkäri Antti Puhakka tutkii pitkän kokemuksen tuomalla varmuudella tietokoneen näytölle piirtyvää vihreää viivakuviota työhuoneessaan Minervan Rauman toimipisteen 2. kerroksessa. TYKS:ssäkin erikoislääkärinä toimiva Puhakka selittääkin selkeästi ja rutiininomaisesti, mitä päätteellä näkyy.

– Tuossa kohtaa sähköimpulssi pääsee tutkittavan hermoston osan kohdalle, Puhakka sanoo osoittaen kuvion korkeinta huippua.

Maallikon silmin käyrä muistuttaa hyvin paljon TV:ssä ja elokuvissakin usein nähtyä sydänsähkökäyrää, eikä ihme – neurofysiologiset menetelmät perustuvat elimistön tai tässä tapauksessa ääreishermoston sähköisiin ilmiöihin kuten sydänfilmissäkin.

– Hermovaurioiden lisäksi tällä menetelmällä voidaan tutkia myös lihassairauksia. Osa sairauksista ovat sellaisia, joita ei yksin potilasta kliinisesti tutkimalla pysty luotettavasti arvioimaan. Tällöin tarvitaan tarkempia diagnostisia tutkimuksia, kuten lääketieteessä yleensäkin.

Hermopinteet ja hermovauriot ovat yleisiä, mutta niiden hoito ei aina ole helppoa

Neurofysiologia tutkii mm. ääreis- ja keskushermoston sekä lihasten toimintaa. Puhakan tärkeimpiin työkaluihin kuuluu ENMG-laite, jolla tuotetaan pieni, paikallinen sähkösykäys haluttuun kohtaan hermoa. Asiakkaan iholle asetetut mittaelektrodit mittaavat mm. viiveaikaa, jonka impulssi kulkee sykäyskohdasta mitattavaan hermoston kohtaan, esimerkiksi oletetun hermon pinnekohdan yli. Tutkimukseen kuuluu myös muutama neulanpisto pienellä neula-anturilla, jolla arvioidaan hermojen hermottavien lihasten sähköistä toimintaa.

Keskihermon pinne ranteessa (rannekanavaoireyhtymä) on yleisin hermopinne, jonka neurofysiologi diagnosoi asiakkaalle. Tätä ranteessa sijaitsevaa hermon puristustilaa tutkitaan siten, että mittaelektrodi asetetaan asiakkaan keskisormeen ja sähkösykäys annetaan ranteen seutuun ja sähköimpulssi kulkee hermossa rannekanavan läpi. Jos impulssin vasteaika on viivästynyt, viittaa se keskihermon pinteeseen.

Koska muun muassa ikä ja sukupuoli vaikuttavat hermoston vasteaikaan, viitelukemat voivat olla kahdella asiakkaalla hieman erilaiset. Myös työ tai harrastus voivat altistaa hermopinteille: esimerkiksi paljon työtä käsillään tekevillä hermopinneoireet ovat yleisimpiä. Oireet voivat lievittyä tai jopa hävitä kokonaan levon myötä, kun hermopuristus helpottaa luonnostaan.

Luotettava tulos saadaan riittävän laajalla tutkimuksella

Hermovaurioita voi esiintyä eri puolella vartaloa. Toisin kuin esimerkiksi luunmurtumia röntgenillä kuvattaessa, ongelma ei välttämättä aina sijaitse juuri siinä kohtaa, missä kipu tai tunnottomuus tuntuvat. Siksi usein hermoratatutkimusta joudutaan tekemään oirekohtaa laajemmin.

– Mittauksia täytyy tehdä riittävän runsaasti ja kattavasti. Kliininen oirekuva on aina tärkeä: diagnostiikkaa kun tehdään, täytyy pitää mielessä, että on olemassa jokin kliininen oire, jota tutkitaan, Puhakka selittää.

– Työhypoteesina voi olla esimerkiksi, että hermopinne on ranteessa, mutta vika onkin kaulan alueen hermojuuressa. Tutkimuksen kuluessa neurofysiologi joutuu koko ajan arvioimaan löydöstä ja miettimään mitä tutkitaan seuraavaksi. Tämä on todellista salapoliisityötä, jossa edellinen mittaus tai löydös vaikuttaa seuraavaan.

– Jos tutkimuksissa todetaan, että kyseessä ei ole hermovaurio, sitten pohditaan, mitä muita tapoja on tutkia oiretta. Vaikka diagnoosia neurofysiologin vastaanotolla ei saataisikaan tehtyä, saadaan ainakin poissuljettua ääreishermostoperäiset syyt, hän lisää.

Hermostovaurioita voi olla vaikea tunnistaa itse

Minervassa tehtävät neurofysiologiset tutkimukset (hermoratatutkimus) ovat vain yksi – vaikkakin varmasti suurelle yleisölle näkyvin – osa alaa. Neurofysiologien asiantuntijuutta hyödynnetään usein myös leikkaussaleissa, aivosähkökäyrän, yöpolygrafiatutkimusten tai eri aistijärjestelmien herätevastetutkimusten tutkimuksissa.

Useimmiten neurofysiologin vastaanotolle hakeudutaan toisen lääkärin lähetteestä, sillä harvoin asiakas itse osaa tunnistaa oireensa suoranaisesti hermostoperäisiksi. Yleisimpiä oireita, joiden vuoksi Puhakka asiakkaita Minervassa tapaa, ovat sormien puutuminen, jalkojen tunnottomuus tai pistely ja erilaiset heikkousoireet. Erilaisten kiputilojen syitä selvitellään myös paljon.

– Tiedetään esimerkiksi, että valtaosalle diabeetikoista kehittyy polyneuropatia, eli hermorappeuma, jossa sokeriaineenvaihdunnan häiriö aiheuttaa ääreishermovaurion. Anatomiset hermorakenteet voivat olla olemassa, mutta hermojen toiminta eli hermoimpulssien johtuminen on häiriintynyt. Hermoratatutkimuksella voidaan todentaa hermon toimintahäiriö, hän sanoo.

– Tärkeä osa diagnosointia on, että pystytään määrittämään, kuinka voimakas häiriö on tai millainen vaurio hermossa on. Jos esimerkiksi keskihermon pinne on lievä, siihen voi riittää rannelastahoito. Kohtalaiset tai voimakkaat keskihermonpinteet voivat vaatia kirurgiaa. Kyseessä on tällöin pieni, paikallispuudutuksessa tehtävä hermovapautusleikkaus, jossa hermon pinne ja ahtaus vapautetaan.

Hermoratatutkimuksia tehdään Minervan Rauman toimipisteessä joka toinen viikko. Ennen tutkimukseen saapumista asiakkaan tulee täyttää oirekartoituslomake, minkä avulla mahdollisia hermostovaurioita lähdetään tutkimaan. Tutkimus kestää noin puoli tuntia.

Esivalmistelut hermoratatutkimusta varten:

  • Silloin, kun tutkimuskohteena ovat kädet ja/tai jalat, raajojen tulisi olla lämpimät. Huomioi tämä pukeutumisessa etenkin kylminä vuodenaikoina.

  • Tutkiessa selkää ja/tai jalkoja, olisi hyvä varata mukaan lyhyet alushousut.

  • Älä rasvaa ihoa ennen tutkimukseen tuloa.

  • Ota mukaan mahdolliset aikaisemmat tutkimustulokset.