Pienten lasten vanhempien huoli jälkikasvustaan on aina valtavan suuri. Kun lapsi alkaa oireilla, on vanhempien tärkeää luottaa omaan vaistoonsa ja ottaa epäröimättä yhteyttä ammattilaiseen. Lääkärikeskus Minervassa kuunnellaan, huolet otetaan vakavasti ja ymmärretään, että jokainen ihminen on erilainen.
Anni Honkaniemi saapuu sairaanhoitaja Sofia Kalasniemen vastaanotolle kolmen lapsensa kanssa. Hän nostaa vaunuista kahdeksan kuukauden ikäisen Matiaksen. 6-vuotias Helmi ja 4-vuotias Niklas tervehtivät iloisesti Sofiaa. Minerva on perheelle tuttu paikka, sillä kaikki lapset ovat moniallergisia.
– Helmillä alkoi jo parin viikon ikäisenä iho- ja suolioireilu ja etenkin iho meni nopeasti huonoon kuntoon. Helmi oli itkuinen vauva eikä iho parantunut pelkällä rasvauksella. Neuvolan ohjeistuksesta hakeuduimme Minervaan lastentautien erikoislääkäri Niina Koiviston vastaanotolle, Honkaniemi kertoo.
Anni on täydellinen ja esimerkillinen allergisten lasten äiti! Löytyy uskallusta ja rohkeutta, jota voi vain ihailla.
Siitä alkoi tiivis yhteistyö, joka on jatkunut nyt reilun kuuden vuoden ajan. Myös Niklaksella ja Matiaksella havaittiin hyvin varhaisessa vaiheessa samankaltaista oireilua. Honkaniemi tiesi kokemuksesta ottaa molempien kohdalla yhteyttä suoraan Koivistoon.
– Täällä ymmärretään se, että kaikki lapset ovat yksilöitä. Hoidon tavoitteet määritellään lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Matiaksella atopia liittyy vahvasti äidinmaidon mukana tulevien ruoka-aineiden allergiaoireiluun, joten mietimme tarkkaan, mitä minä syön. Ihonhoito vaatii meiltä jatkuvaa rasvausta.
Huolet otettiin vihdoin vakavasti
Honkaniemi herkistyy muistellessaan hänen ja Helmin ensimmäistä käyntiä Niina Koiviston vastaanotolla. Vastasyntyneen lapsen vanhemmat olivat olleet henkisesti kovilla ja kokeneet jääneensä tietyllä tapaa yksin. Kohtaaminen Minervassa auttoi moneen asiaan.
– Olin valvonut paljon ja luonnollisesti erittäin väsynyt, joten oli suunnaton helpotus, kun Niina lupasi auttaa. Koin sen todella tärkeäksi, että joku vihdoin kuunteli ja otti meidän huolemme vakavasti. Hän kertoi, ettei lapsen oireilu ole normaalia, Honkaniemi muistelee.
Helmin iho oli pahasti infektoitunut ja hänen kasvunsa oli hidastunut jatkuvan oksentelun vuoksi.
– Niina kertoi meille, että kyseessä saattaisi olla ruoka-aineallergia. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa. Muistan itkeneeni helpotuksesta, kun joku lupasi auttaa eikä vähättele epäilyksiäni. Olin kiitollinen, kun Niina otti ison osan meidän huolestamme, emmekä olleet enää yksin asioiden kanssa.
Ihopisto- ja verikokeissa sekä välttö-altistuskokeissa paljastui laajat allergiat. Näiden tietojen pohjalta löydettiin sopiva eliminaatiodieetti. Oikeanlaisella ruokavaliolla, lääkityksellä ja lääkerasvoilla saatiin oireilu hallintaan. Nykyään isompien lasten ruokavalioita on saatu laajennettua ruokavaliorotaatiolla erinomaisin tuloksin eikä vältettäviä ruoka-aineita ole kovinkaan paljoa.
– Niina ja Sofia ovat molemmat helposti lähestyttäviä. Pidämme yhteyttä toisinaan päivittäin, heiltä löytyy aina tarvittaessa aikaa. Olemme saaneet oikeanlaista ja oikea-aikaista hoitoa lapsille, mutta myös tukitoimia ja voimavaroja vanhempien jaksamiseen, Honkaniemi kiittelee.